Second Season

  Elokuu tulee aina niin äkkiä. Taas oli aika pakata laukut, hypätä koneesee ja suunnata kohti Hartfordia. Lähdin Amerikkaan kuitenkin taas hyvin mielin, sillä aloittaisin toisen lukuvuoteni ja saisi treenata taas hulluna ja valmistautua kauteen preseasonin ajan ja sitten alkaa taas pelaamaan matseja, joilla on merkitystä. Koko joukkueella oli toiveet korkealla, koska meillä oli hyvä nippu koossa, moni pelaaja oli saanut tunnustusta America East Conferenssilta ja koko viime vuoden ajan olimme hieoneet pelitapaamme ja nyt me osaisimme pelata hyvin joukkueena.

                                                        Hartford Hawks Sophomores

Huomasin, että oli todella paljon helpompaa aloittaa arki Hartfordissa kun tiesin entuudesta miten toimia. Koulu ja muut käytännön asiat sujuivat rutiinilla ja stressittömästi. Koulussa valitsin enemmän pääaineeseeni liittyviä kursseja ja jatkoin harjoittelua Magnet Schoolilla. Kun lukukausi ja jalkapallokausi etenivät niin noin kolmen kuukauden jälkeen se stressi kuitenkin taas ilmestyi jostain; Fiilis joukkueeeessa oli melko kireä ja treenaaminen ja pelaaminen ei ollut enään yhtä huoletonta kuin vuosi sitten. En osaa vielä tänä päivänäkään sanoa mistä se johtui mutta se kesti pitkään, melkein koko kauden loppuun. Ei ollut todellakaan helpot viisi kuukautta. Kauden päätteeksi ylsimme konferenssin finaaliin, jonka hävisimme UMBC:lle, joka oli iso pettymys, sillä joukkueessamme oli potentiaali, halusimme kaikki voittaa konferessin ja edetä maanlaajuiseen turnaukseen mutta valitettavasti se jäi haaveeksi.

                                         Conference Final Between Hawks and Retrievers

Oli se kuitenkin ihan okei saavutus yltää konferessin finaaliin ja häviöstä kitkeränä olisimme halukaita treenaamaan keväällä entistä kovempaa, jotta ensi vuonna voittaisimme koko konferessin. Mutta ennen hulluja kevät treenejä, oli aika mennä taas kuukaudeksi Suomeen joulun viettoon.


________________________________________________________


  August always arrives so quickly. Once again it was time to pack my bags, hop in a plane and head to Hartford. I was headed to America with happy thoughts though, because I was about to start my second year in college, I would be able to train like crazy, brace myself for the upcoming soccer season and play games that would matter this time. The whole squad had their hopes high, because we had a roster full of talented players, many of us had earned recognitions from last season and for the past year we had played together and worked on our tactics and etc.

                                                        Hartford Hawks Sophomores

Right away I noticed that it was so much easier to start off the season and semester, when I already knew what to do from the past. School and other practicalities were handled with routine and without any stress. For my schedule I chose more courses that counted towards my major and I continued the field work at the Magnet School. As the semester and the soccer season proceeded, approximately three months in the stress appeared out of the blue. The vibe within the team became tense and training and playing wasn't as carefree as it had been. Still to this day I have no idea what caused the bad vibe but it lingered within us for a long time, almost until the end of the season. It wasn't an easy 5 months for me. At the end of the season we made it to the conference final, that we lost to UMBC, which was a major setback because we were a potential team, it was our mutual dream to win the conference and another dream was to make it to the national tournament. Unfortunately, it remains a dream.

                                          Conference Final Between Hawks and Retrievers

However, it was a decent accomplishment to make it to the final and due to the loss we would be willing to work even harder to win the whole conference next time. But before I'd begin the crazy spring trainings it was time to go home for a month to celebrate Christmas.